sator arepo Pohdiskelen yhteiskunnallisia asioita lähinnä periaatteelliselta kannalta. Liiasta idealismistakin voi syyttää.

Individualismi ja trendin orjuus

Olen jonkin verran seurannut netissä kaupungistumisesta ja ihmisten hyvinvoinnista käytyä keskustelua. Viimeksi Asiattoman lehdistökatsauksen postaus herätti ajatusmyrskyn, josta sain idean laittaa tämän pohdiskelun.

Kaupungistumisen peliteoriaa

Tuossa Asiattoman postauksessa ilmenee taloustieteen (tai ainakin blogistien) kritiikki asumisviihtyvyyttä koskevia kyselytutkimuksia kohtaan. Vaikka kyselytytkimuksien mukaan ihmiset haluaisivat mieluummin asua maaseutumaisemmin, se ei voi pitää paikkansa. Ihmisethän muuttavat kaupunkeihin ja pysyvät siellä, vaikka asunnot ovat siellä kalliimpiakin. Ihmiset siis jollain tavalla valehtelevat tai kyselyiden kysymykset ovat vääriä. Väitän, että todellisuudessa tilanne ei ole näin, vaan kyselytytkimukset todella voivat kertoa jotain olennaista ihmisten toiveista, tavoitteista ja arvostuksista.

Taloustieteen lähtöoletuksena on individuaali toimija, joka tekee valintansa omien preferenssien, eli arvostustensa, pohjalta itsenäisesti. Yleensä kuitenkin jätetään sanomatta se, että tässä otetaan jo annettuna se ympäristö, jossa valintoja tehdään. Et voi valita mitään tyhjiössä, vaan valitset niistä mahdollisuuksista, joiden ympäröimänä olet. Maaseudulta muutetaan kaupungiin pääsääntöisesti kahdesta syystä. Joko toimeentuloon tai sosiaalisten suhteiden perässä. Kaupunkiin muuttamisen valinnan ympäristö muodostuu siis olennaisesti toisten ihmisten toiminnasta. Yksinkertaistettuna; Muutan kaupunkiin, kun naapurinikin muuttaa. Naapurikin voi tietenkin sanoa aivan samaa. Kuka tässä siis on se alkuperäinen valitsija, jonka preferenssejä seurataan? Asumisviihtyvyyttä koskevissa kyselyissä ihmiset voivat aidosti kertoa preferensseistään niin, että toisten ihmisten valintojen vaikutus ei ole rajoittavana tekijänä.

Ihmisten käyttäytymiseen liittyvä kuuluisa peliteoreettinen esimerkki on yhteismaan ongelma, jossa ihmiset saavuttavat yhdessä toimimalla paremman lopputuloksen, kuin individuaaleina valitsijoina. Kuten kaupungistumisesimerkki osoittaa, tällainen peliteoreettinen analyysi sopii tosiasiassa paljon laajemminkin yhteiskuntaan. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ihminen sopeuttaa toimintansa muiden toimiin, ja toisaalta on samalla vaikuttamassa niihin. Yksinkertainen arkinen esimerkki on se, kun kaverisi kysyy sinua oluelle. Vastaatko siihen taloustieteellisesti; "Tee ensin oma valintasi, niin optimoin sitten oman ratkaisuni omien preferenssieni pohjalta."? Tuskinpa.

Missä vaiheessa sitten ihmisten välinen vuorovaikutus muuttuu kaljalla käynnistä joksikin muuksi, jossa ihmisten toimintaa voidaan kuvata itsenäisinä valintoina? Ei se muutukaan. On ideologinen valinta kuvata ihmisten toimintaa näin. Taloustieteessä on käytetty peliteoriaa jonkin verran. Periaatteessa taloustiede voisi mallintaa peliteorian avulla tilanteita, joissa yksilöiden päätökset riippuvat toisten päätöksistä. En tiedä, onko esim. kaupungistumisen yhteydessä näin tehty. Taloustieteilijöiden retoriikassa tämä ei ainakaan kovin paljon näy. Tietenkin tällainen mallintaminen on vaikeaa, mutta ei ole todellisuuden vika, että yksinkertaistukset kuvaavat sitä huonosti.

Vaihtoehtona kaupunkiin muuttamiselle olisi teoriassa tietenkin se, että tarpeeksi moni sitoutuisi asumaan maalla, jolloin toimeentulomahdollisuudet olisivat olemassa. Tämänkaltainen sopiminen tuntuu mahdottomalta juuri sen vuoksi, että individualistinen asenne on niin hallitseva. Koemme, että meidän päätöksiin ei saisi puuttua, ja yhtälailla haluamme olla puuttumatta toisten päätöksiin. Individualistinen asenne on kuitenkin harhaa,  vaikutamme toisten valintoihin ja toisten valinnat vaikuttavat omiimme - halusimme sitä tai emme.

Kasvissyönti hyvänä esimerkkinä

Kasvissyönti on hyvä esimerkki siitä, miten "takaisinkytkentä" toimii yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistajana. Perinteisessä eskimokulttuurissa syötiin lähes pelkästään lihaa. Jos yksilö tuossa kulttuurissa vakaumuksensa vuoksi olisi halunnut alkaa puhtaaksi kasvissyöjäksi, se olisi merkinnyt varmaa nälkäkuolemaa. Tuo yksilö ei myöskään tuolla ehdottomuudellaan olisi pystynyt vaikuttamaan ympäröivään kulttuuriin mitenkään. Kasvissyöjäksi ryhtynyttä olisi pidetty vain mielenvikaisena. Jos taas kasvissyönnistä kiinnostunut eskimo ryhtyisikin etsimään kasviperäisiä ravinnonlähteitä ruokavalionsa täydennykseksi, hän myös käytöksellään ohjaisi muita eskimoyhteisön jäseniä näiden uusien ravinnonlähteiden pariin.

Nyky-yhteiskuntaan siirrettynä tilanne on vähemmän dramaattisempi, mutta sama logiikka pätee. Jos 70-luvulla halusi ryhtyä kasvissyöjäksi, se oli hieman hankalaa, ja vaati ainakin jonkin verran vaivannäköä. Jos 70-luvun kasvissyöjä kuitenkin esim. kysyi ravintoloissa kasvisvaihtoehtoja, ja toivoi niitä lisää, hän samalla oli vaikuttamassa tulevan kasvisruokakulttuurin syntymiseen. Itse en ole kasvissyöjä, mutta käsittääkseni valinta on nykyään suhteellisen helppo tehdä. Tästä on kiittäminen nimenomaan aikaisempia valinnan tehneitä, jotka eivät tyytyneet olemassaoleviin vaihtoehtoihin esim. ravintoloissa. Kasvissyönnin yleistymisestä näkee hyvin sen, että markkinamekanismissakin on vuorovaikutuselementti mukana. Markkinataloutta ei voi kuvata toisiinsa vaikuttamattomien valintojen summana.

Lainomainen vasemmisto ja oikeisto

Kaupungistuminen on tärkeä teema, mutta individualismin harha on myös yhteiskunnassa vallitsevan vaihtoehdottomuuden ilmapiirin taustalla. Vaihtoehdottomuuden tunteeseen ovat syypäinä sekä oikeisto, että vasemmisto.   

Vasemmiston tapa nähdä ihminen ja yhteiskunta on lähtenyt kokonaisuudesta käsin. Ihmiset toteuttavat yhteiskunnassa vallalla olevaa kulttuuria, tai marxilaisittain ajateltuna, talouden rakenteet määräävät ihmisen käytöksen. Tällainen vasemmistolainen perusmaailmankuva voi ääritapauksissa johtaa karmeisiin seurauksiin, koska vasemmistolle luokkataistelu ja väkivaltakin ovat perinteisesti olleet historian kulkuun kuuluvia luonnollisia asioita. Yksilön näkökulmasta yhteiskunnallinen determinismi toimii tekojen oikeuttajana uskonnon kaltaisesti.

Usein vasemmiston kriitikoilta kuitenkin unohtuu markkinahenkisen oikeiston maailmankuvaan sisältyvä samankaltainen elementti. Uskotaan siihen, että oman edun tavoittelu tuottaa hyvinvointia lopulta kaikille, tai ainakin se on jossain metafyysisessä mielessä perusteltua, kun moraalin fiksaa sopivasti. Taas vastuu omista valinnoista siirretään itsen ulkopuolelle, omia valintoja oikeutetaan jollain yleisellä lainalaisuudella.

Mielenkiintoisesti näennäisesti vastakkaiset ideologiat julistavat lopulta hyvin samankaltaista ihmiskuvaa. Vasemmistolainen luokkaihminen toteuttaa yhteiskunnassa luokkarooliaan tarvittaessa jopa vallankumouksiin osallistuen. Oikeistolainen markkinaihminen etsii paikkaansa auringossa opportunistisesti vallitsevaan yhteiskuntaan sopeutuen, ja samalla sitä tiedostamattaan radikaalisti muuttaen. Ihmisen vapaus toimia yhdessä toisten kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla ei tunnu kuuluvan kumpaankaan ihmiskuvaan.  

Vaihtoehto luodaan yhdessä toimien

Yksi oikeiston ja vasemmiston lainomaisuuden kriitikko on Murray Bookchin, jonka kirjaa 'Ecology of Freedom' olen yrittänyt lukea, kun se sattumalta on mahdollista.

"Bookchinin filosofiassa ihmiset luovat toiminnallaan ja päätöksillään yhteisöt, mutta vaikutussuhde menee myös yhteisöistä ihmisiin päin. Ihmiset ja yhteisö siis muovaavat toinen toisiaan. Oleellista on, että ihminen voi joko olla tiedostamatta asemaansa tai sitten hän voi tilanteen tiedostaen pyrkiä muokkaamaan historiaa. Tällä tavoin ihmiset voivat toteuttaa luonnollisen potentiaalinsa tietoisina ajattelevina olentoina."

Eli se olennaisin asia yhteiskunnallisen muutoksen kannalta on juuri siinä, että otetaan laput pois silmiltä. Ilman ihmisten välistä kommunikaatiota ei ole vaihtoehtoja, joista valita. Valtiollisen demokratian ongelma on juuri siinä, että se siirtää tuon ihmisten yhteisen alueen tavattoman etäälle, jolloin päätöksenteosta tulee helposti vain eturyhmätaistelua. Valtiollinen demokratia ei ole tällä hetkellä korvattavissa, ja siitä pitää pitää kiinni tiukasti. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä tuo Bookchinin ideaali. Vapaus ei synny kieltämällä ihmisen sosiaalinen puoli, se on  itsepetosta, joka tosiasiassa vie pois ne mahdollisuudet, jotka ovat koko ajan olemassa - ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä.

Loppukevennykseksi sopisi pätkä Monty Pythonin Brianin elämästä, mutta en nyt saa itselläni youtubelinkkiä toimimaan. Ehkä tässäkin vuorovaikutus toimii, ja joku osaa paremmin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

"You're all individuals"

https://www.youtube.com/watch?v=QereR0CViMY&list=R...

Kommentissa näköjään toimii videolinkki.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Hyvä kirjoitus. Aihetta olisi varmaan viisasta pyöritellä hieman enemmänkin seuraavissa kirjoituksissa ja useammalta kantilta vielä. Esimerkkien valossa varmaan aukeaa monelle vielä paremmin.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Sosiologian peruskauraa 1900-luvun alkupuolelta. Suosittelen tutustumaan Tönnies, Simmel, Weber...

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Kiitos vinkistä. Taloustiede hallitsee keskustelua yhteiskunnasta julkisuudessa, ja siksi en itsekään ole sosiologiaan perehtynyt.

Keskustelua siitä, miten ihmisen pitäisi yhteiskunnassa toimia, ei oikeastaan pidetä yhteiskunnallisena keskusteluna lainkaan. Oikeaa keskustelua on vain se, minkälaisia lakeja pitäisi säätää. Tällainen asenne on juuri luomassa sitä vaihtoehdottomuuden ilmapiiriä, josta kirjoitin.

Toimituksen poiminnat